Sunday, November 12, 2006

1986

Vuoden reissut veivät meidät Sotshiin, Keuruulle ja Tukholmaan

Helmikuussa lähdimme ensimmäiselle koko perheen yhteiselle ulkomaanmatkalle Neuvostoliittoon Mustanmeren rannalle Sotshiin, jos ei lasketa ulkomaanmatkoiksi sitä ennen lasten kanssa tehtyjä Tukholman risteilyitä. 

Aikaisemmin tämän 1986-vuosilukuotsikon alla oli pari vanhalla skannerilla tehtyä kollaasikuvaa ja jokunen rivi tekstiä.  Kännykällä kuvatut paperivalokuvat  ja muistiinpanoja on lisätty maaliskuussa 2021. Lisää kuvia on Metkaamatkustelua.kuvat arkistossa.  

Ilpo oli varannut Area matkatoimistossa työskennelleen sisarensa kautta Ystävyysmatkojen seuramatkan, jossa matkustettiin ensin Leningradiin (Pietariin).  Sitä emme kumpikaan muista tehtiinkö matka bussilla vai lentäen.  Molempia tapoja oli käytössä.  Leningradista jatkettiin venäläisellä lentokoneella Adlerin lentokentälle Sotshin lähelle. 
 
Perillä oltiin yöllä ja hotellissa oli heti tarjolla ateria, vaikka toiveena olisi ollut päästä nukkumaan 2,5 vuotiaan Helin ja juuri 7 vuotta täyttävän Millan kanssa.  (Lähetin tyttärille linkin tähän juttuun ja kysyin mitä he muistavat tältä reissulta, niin jopa Milla vastasi: "En muista noista kuvista mitään". )
Millalla oli syntymäpäivä lomaviikon aikana ja hän sai oppaalta lahjaksi helmitaulun.  (Venäläisen helmitaulun kuva on lainattu netistä.) Oppailla oli viisumin tarvitsevissa matkakohteissa asiakkaiden henkilötiedot ja lapsen syntymäpäivän huomioiminen tuntui mukavalta. 

Asuimme Zhemchuzhina- eli Helmi-hotellissa. Siihen aikaan siellä saattoi olla majoitettuna satoja suomalaisia.  Netistä löytyi hauska Ilta-sanomien artikkeli vuodelta 2014, jossa 80-luvun oppaat muistelevat aikoja, jolloin puoli Suomea tuntui lentävän Neuvostoliiton etelän kohteisiin. 
Huoneemme parvekkeesta on jäänyt pelottavat muistot, sillä kaiteessa oli niin suuret raot, että pieni lapsi olisi päässyt putoamaan parvekkeelta.  Ilpo muistelee, että parvekkeelta näkyi merimetsoja ja lokkiparvia. 

Huone oli tilava.  Se saattoi jopa muodostua makuu- ja olohuoneista.  Kuvissa näkyy, että vuoteeseen jäi hyvin tilaa yhden aikuisen ja kahden lapsen lisäksi myös toiselle aikuiselle. Vuodesohva oli kaiketi tarkoitettu lasten vuoteeksi, mutta siinä pystyi mainiosti ottamaan päivänokosia myös aikuinen lapsen kanssa. 

Matkan hintaan sisältyi puolihoito, mutta hotellissa tarjottu ruoka ei oikein maittanut lapsille ja niinpä Heli söi koko viikon  hotellin valuuttabaarista ostettuja keitettyjä kananmunia ja voileipäkeksejä. Alkupaloina tarjotuista kalasäilykkeistä ja ruokajuomana nautituista mineraalivesistä tulee edelleen mieleen kuvitteellinen maaöljyn maku vaikka maaöljy on jäänyt maistelematta. 
Osallistuimme retkelle, jonka aikana käytiin ihmettelemässä komeaa Matsesta kylpylää  ja maisteltiin paikallista mineraalivettä "fiery water". 

Retkipäivän aikana kävimme myös Akhun vuorella ja siellä nautimme kaukasialaisessa ravintolassa viikon parhaan lounaan, jossa saslik-vartaissa oli grillattuna erilaisia lihoja ja sipuleita. Sateinen ja sumuinen päivä ei estänyt ihailemasta ympäröivää vuoristomaisemaa.  

Omin päin kävimme mm. Sotshin puulajipuistossa / arboretumissa, jonne mentiin köysiradalla.  Saimme aika kauan odotella, että  henkilökuntaa tuli paikalle käyttämään laitteistoa ja Ilpo muistaakin nähneensä yläasemalla vodkapullojen vieressä nukkuneen koneenkäyttäjän. 


Kiertelimme kaupungissa ja rannoilla katselemassa paikallista elämää.  Rantatiet olivat huomiotaherättävän siistejä. Lapsille löytyi leikkipuistoja ja vaikka ilmat olivat epävakaiset, niin aika saatiin kulumaan mukavasti.





Kävimme myös uimassa hotellin lämmitetyssä uima-altaassa.  Ilpo muistaa, että yritti mennä Millan kanssa miesten pukuhuoneeseen, mutta tiukkailmeinen mummo ei päästänyt Millaa sinne. Uima-allas oli varmaan 50 metriä pitkä ja osa siitä oli rakennuksen sisäpuolella ja osa ulkona.  Ulkona allas  höyrysi, sillä ilma oli huomattavasti viileämpää kuin vesi.  Ennen uimaan pääsyä jouduimmme kaikki käymään lääkärintarkastuksessa, jossa katsottiin, ettei meillä ole mitään tartuttavia ihosairauksia.  

Olimme etukäteen lukeneet matkaohjeista, että kaikilla uimareilla piti olla uimalakki, ettei irtohiuksia pääse veteen.  Ostinkin ennen matkaa koko perheelle samanlaiset mutta eri väriset uimapukukankaasta tehdyt uimalakit. Ne olivat vuosikymmeniä kotonamme samassa paikassa kuin muutkin uimatarvikkeet, kunnes huomasin, että reunojen kuminauhat olivat hapertuneet ja oli aika luopua niistä. Ei niitä ollut tarpeen käyttää tuon reissun jälkeen. 

Reilu vuosi tämän matkan jälkeen aloitin työskentelyn Etumatkoissa, jonka suosituimpia kohteita Sotshi oli ennen Neuvostoliiton hajoamista. 

------------------

Heinäkuussa vietimme perinteistä mökkilomaa Ilpon vanhimman veljen Hannun avovaimo Marjan mökillä. Valitettavasti molemmat ovat jo edesmenneitä lisätessäni tänne kuvia maaliskuussa 2021.   Muutama lisäkuva on Metkaamatkustelua.kuvat sivustolla. 
Mökillä oli usein Hannun ja Marjan seurana Ilpon Tarja-sisaren poika Toni, joka on Millaa vain kaksi vuorokautta vanhempi. Hauska sattuma oli, että ehdimme olla Helsingin Naistenklinikalla Tarjan kanssa pari vuorokautta vierekkäisissä vuoteissa serkusten synnyttyä. 





Marjan mökki sijaitsi Keuruulla Hankajarven ja Kuusijärven yhdistävän Hankasalmen kupeessa. Hänen kotitalonsa sijaitsi samoilla mailla.  Matkustimme autottomina ja autonajotaidottomina "Marjan maalle" useimmiten junalla Haapamäelle, josta Marja kävi sitten hakemassa meidät punaisella Ford farmarillaan. 

-----------------------------

Joulukuun lopulla kävimme tuttavaperheen kanssa Silja-Linen Tukholman risteilyllä. Vapaalipun olimme saaneet Ilpon Tarja-sisarelta, joka työskenteli siihen aikaan matkatoimisto Areassa eikä halunnut itse käyttää saamaansa lahjaa. Muutama lisäkuva Metkaamatkustelua.kuvat arkistossa. 







2 comments:

Jarmeli said...

Kivoja ovat teidän reissut ja niitä on tosi paljon! Sotshi on suosikkini koska olin siellä oppaana 1980-luvulla. Etumatkoillakin oli aina edustajia siellä, joiden kanssa sitten vietettiin hauskaa aikaa kun töiltä ehdittiin. Töitä oli kyllä paljon kun suomalaisiakin kävi siihen aikaan usein yli tuhatkin matkustajaa viikossa. Sairaalat ja miliisiasemat tulivat tutuiksi, vaikka ei se villein vodkaturismi yltänyt paljon Leningradia ja Tallinnaa kauemmaksi.

Eila Kuronen said...

Kiitokset kommentistasi! Shotshi oli kaunis paikka jopa helmikuussa silloin 80-luvulla ja niin on varmaan vieläkin. Sinne voisi olla mielenkiintoista matkustaa nykyään maata pitkin, kunhan koronatilanne saadaan hallintaan.